Katso myös: -han, han, Hán, hàn, hån, -hän, Hän

Pronomini

muokkaa

hän (32)

  1. (persoonapronomini) viittaa henkilöön, joka ei ole keskustelussa osallisena
    Tuolla on Minna; hän on ystäväni.
  2. (persoonapronomini, vanhahtava) yksikön 2. persoonan kohteliaisuusmuoto, jota käytetään vierasta tai arvossapidettyä henkilöä puhuteltaessa
    Saiskohan hänelle olla kaffetta?

Ääntäminen

muokkaa

Taivutus

muokkaa
  • Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hän
genetiivi hänen
partitiivihäntä
akkusatiivihänet
sisäpaikallissijat
inessiivihänessä
elatiivihänestä
illatiivihäneen
ulkopaikallissijat
adessiivihänellä
ablatiivihäneltä
allatiivihänelle
muut sijamuodot
essiivihänenä
translatiivihäneksi
abessiivi(hänettä)
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset

muokkaa
  • Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomessa on yksikön 3. persoonassa vain pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä ilmenee tämän sukupuoli.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hän Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa
Wikipedia
Katso artikkeli Hänin kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

hän (5)

  1. yksi athabasca-kielten ryhmään kuuluvista pohjoisamerikkalaisista alkuperäiskielistä (kielitunnus: haa)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhæn/
  • tavutus: hän

Käännökset

muokkaa

Vepsä

muokkaa

Pronomini

muokkaa

hän (gen. hänen, part. händast)

  1. (persoonapronomini) hän
    Hänel om rusked paid.
    Hänellä on ruskea paita.