hän
Katso myös: -han, -hän, han, hàn, hån |
SuomiMuokkaa
PronominiMuokkaa
hän (32)
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa johonkuhun keskustelun ulkopuoliseen henkilöön, jota ei puhutella
- Tuolla on Minna, hän on ystäväni.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [hæn]
TaivutusMuokkaa
- Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hän | – |
genetiivi | hänen | – |
partitiivi | häntä | – |
akkusatiivi | hänet | – |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hänessä | – |
elatiivi | hänestä | – |
illatiivi | häneen | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hänellä | – |
ablatiivi | häneltä | – |
allatiivi | hänelle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hänenä | – |
translatiivi | häneksi | – |
abessiivi | (hänettä) | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | – |
HuomautuksetMuokkaa
- Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua ja siksi on vain yksi pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä näkyy sukupuoli.
KäännöksetMuokkaa
1. sana, jolla puhuja viittaa johonkuhun keskustelun ulkopuolisen henkilöön, jota ei puhutella
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- hän Kielitoimiston sanakirjassa
VepsäMuokkaa
PronominiMuokkaa
hän (gen. hänen, part. händast)
- (persoonapronomini) hän
- Hänel om rusked paid. – Hänellä on ruskea paita