Redirect arrow without text.svg
Katso myös: -han, -hän, han, hàn ja hån


SuomiMuokkaa

PronominiMuokkaa

hän (32)

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa johonkuhun keskustelun ulkopuoliseen henkilöön, jota ei puhutella
    Tuolla on Minna, hän on ystäväni.

ÄäntäminenMuokkaa

TaivutusMuokkaa

  • Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hän
genetiivi hänen
partitiivi häntä
akkusatiivi hänet
sisäpaikallissijat
inessiivi hänessä
elatiivi hänestä
illatiivi häneen
ulkopaikallissijat
adessiivi hänellä
ablatiivi häneltä
allatiivi hänelle
muut sijamuodot
essiivi hänenä
translatiivi häneksi
abessiivi (hänettä)
instruktiivi
komitatiivi

HuomautuksetMuokkaa

  • Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua ja siksi on vain yksi pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä näkyy sukupuoli.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • hän Kielitoimiston sanakirjassa

VepsäMuokkaa

PronominiMuokkaa

hän (gen. hänen, part. händast)

  1. (persoonapronomini) hän
    Hänel om rusked paid. – Hänellä on ruskea paita