Katso myös: mina, mină, minā, mína

SuomiMuokkaa

PronominiMuokkaa

minä

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä
    Minä olen lääkäri! (stereotypia narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavasta, kun hän rientää näyttävästi apuun)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈminæ/, [ˈminæ]
  • tavutus: mi‧nä

TaivutusMuokkaa

  • Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minä
genetiivi minun
partitiivi minua
akkusatiivi minut
sisäpaikallissijat
inessiivi minussa
elatiivi minusta
illatiivi minuun
ulkopaikallissijat
adessiivi minulla
ablatiivi minulta
allatiivi minulle
muut sijamuodot
essiivi minuna
translatiivi minuksi
abessiivi (minutta)
instruktiivi
komitatiivi

EtymologiaMuokkaa

  • etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
  • uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

minäkuva, minäkäsitys, minämuoto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • minä Kielitoimiston sanakirjassa

PronominiMuokkaa

minä

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  2. (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
  3. (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä

SubstantiiviMuokkaa

minä (10)

  1. (psykologia) minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, ego
    rakas oma minä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minä
genetiivi minän
partitiivi minää
akkusatiivi minä;
minän
sisäpaikallissijat
inessiivi minässä
elatiivi minästä
illatiivi minään
ulkopaikallissijat
adessiivi minällä
ablatiivi minältä
allatiivi minälle
muut sijamuodot
essiivi minänä
translatiivi minäksi
abessiivi minättä
instruktiivi
komitatiivi minine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo minä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • minä Kielitoimiston sanakirjassa

KarjalaMuokkaa

PronominiMuokkaa

minä

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Karjalan kielen verkkosanakirja

VepsäMuokkaa

PronominiMuokkaa

minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)

  1. minä

ViitteetMuokkaa