sinä
![]() |
Suomi muokkaa
Pronomini muokkaa
sinä
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
- Minna, oletko sinä tulossa tänne huomenna?
- Hyvän tavan mukaan kirjeessä sinä kirjoitetaan Sinä puhuteltaessa kohteliaasti hyvin tuttua tai merkittävästi nuorempaa henkilöä, kts. Te.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsinæ/, [ˈsinæ]
- tavutus: si‧nä
Taivutus muokkaa
- Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *sinutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sinä | – |
genetiivi | sinun | – |
partitiivi | sinua | – |
akkusatiivi | sinut | – |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sinussa | – |
elatiivi | sinusta | – |
illatiivi | sinuun | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sinulla | – |
ablatiivi | sinulta | – |
allatiivi | sinulle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sinuna | – |
translatiivi | sinuksi | – |
abessiivi | (sinutta) | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | – |
Huomautukset muokkaa
- Sanan käyttäminen vaatii Suomessa joskus tuttavallista suhdetta keskustelukumppanien kesken. Muussa tapauksessa käytetään kohteliaisuussyistä pronominia Te.
Etymologia muokkaa
uralilainen, kantasanasta *ti-/*tä-, jossa on tapahtunut muutos ti > si (vrt. *käti > käsi) – vrt. verbipääte -t (SSA s.v. sinä.)
Käännökset muokkaa
1. sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- sinä Kielitoimiston sanakirjassa
Pronomini muokkaa
sinä
- (demonstratiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta se
- sinä päivänä
Vepsä muokkaa
Pronomini muokkaa
sinä (gen. sinun)
- (persoonapronomini) sinä