Katso myös: sina, sinā, sína, šina

Pronomini

muokkaa

sinä

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
    Minna, oletko sinä tulossa tänne huomenna?
    Hyvän tavan mukaan kirjeessä sinä kirjoitetaan Sinä puhuteltaessa kohteliaasti hyvin tuttua tai merkittävästi nuorempaa henkilöä, kts. Te.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsinæ/, [ˈsinæ]
  • tavutus: si‧nä

Taivutus

muokkaa
  • Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *sinutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sinä
genetiivi sinun
partitiivisinua
akkusatiivisinut
sisäpaikallissijat
inessiivisinussa
elatiivisinusta
illatiivisinuun
ulkopaikallissijat
adessiivisinulla
ablatiivisinulta
allatiivisinulle
muut sijamuodot
essiivisinuna
translatiivisinuksi
abessiivi(sinutta)
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset

muokkaa
  • Sanan käyttäminen vaatii Suomessa joskus tuttavallista suhdetta keskustelukumppanien kesken. Muussa tapauksessa käytetään kohteliaisuussyistä pronominia Te.

Etymologia

muokkaa

uralilainen, kantasanasta *ti-/*-, jossa on tapahtunut muutos ti > si (vrt. *käti > käsi) vrt. verbipääte -t (SSA s.v. sinä.)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sinä Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini

muokkaa

sinä

  1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta se
    sinä päivänä

Vepsä

muokkaa

Pronomini

muokkaa

sinä (gen. sinun)

  1. (persoonapronomini) sinä