Redirect arrow without text.svg
Katso myös: sina, sinā, sína ja šina


SuomiMuokkaa

PronominiMuokkaa

sinä

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
    Minna, oletko sinä tulossa tänne huomenna?
    Hyvän tavan mukaan kirjeessä sinä kirjoitetaan Sinä puhuteltaessa kohteliaasti hyvin tuttua tai merkittävästi nuorempaa henkilöä, kts. Te.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈsinæ]

TaivutusMuokkaa

  • Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *sinutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sinä
genetiivi sinun
partitiivi sinua
akkusatiivi sinut
sisäpaikallissijat
inessiivi sinussa
elatiivi sinusta
illatiivi sinuun
ulkopaikallissijat
adessiivi sinulla
ablatiivi sinulta
allatiivi sinulle
muut sijamuodot
essiivi sinuna
translatiivi sinuksi
abessiivi (sinutta)
instruktiivi
komitatiivi

HuomautuksetMuokkaa

  • Sanan käyttäminen vaatii Suomessa joskus tuttavallista suhdetta keskustelukumppanien kesken. Muussa tapauksessa käytetään kohteliaisuussyistä pronominia Te.

EtymologiaMuokkaa

uralilainen, kantasanasta *ti-/*-, jossa on tapahtunut muutos ti > si (vrt. *käti > käsi) – vrt. verbipääte -t (SSA s.v. sinä.)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sinä Kielitoimiston sanakirjassa

PronominiMuokkaa

sinä

  1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta se
    sinä päivänä

VepsäMuokkaa

PronominiMuokkaa

sinä (gen. sinun)

  1. (persoonapronomini) sinä