Katso myös: Tun, tůň

Substantiivi

muokkaa

tun (katakana: トゥン)

  1. kaksi ihmistä

Etymologia

muokkaa
  • sanoista tu (kaksi) ja -n (ihmisten lukumäärää ilmaiseva suffiksi)

Liittyvät sanat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Inarinsaame

muokkaa

Pronomini

muokkaa

tun

  1. (persoonapronomini) sinä

Romania

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
genetiivi/datiivi
yksikkö unui tun
määräinen tunului
monikkounor tunuri
määräinentunurilor

tun n. (määräinen: tunulmonikko: tunuri, määräinen: tunurile)

  1. tykki
  2. (kansanomainen) ukkonen

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Taivutus
ind. prees. y. 2. p. tust
ind. prees. y. 3. p. tut
ind. imperf. y. 3. p. tat
part. perf. getan
apuverbi haben

tun

  1. tehdä
  2. saada aikaan

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa