SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

minuus (40)[1]

  1. Se mikä on ihmisessä itsessään. Oma minä, sielu ja psyyke.
    Sinun minuutesi minulle on se minä sinä olet.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈminuːs/
  • tavutus: mi‧nuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minuus minuudet
genetiivi minuuden minuuksien
partitiivi minuutta minuuksia
akkusatiivi minuus;
minuuden
minuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi minuudessa minuuksissa
elatiivi minuudesta minuuksista
illatiivi minuuteen minuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi minuudella minuuksilla
ablatiivi minuudelta minuuksilta
allatiivi minuudelle minuuksille
muut sijamuodot
essiivi minuutena minuuksina
translatiivi minuudeksi minuuksiksi
abessiivi minuudetta minuuksitta
instruktiivi minuuksin
komitatiivi minuuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • minuus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40