Katso myös: Oma, Omã

Adjektiivi

muokkaa

oma (10) (komparatiivi omempi, superlatiivi omin) (taivutus [luo])

  1. jonkun omistama
    Tuo on minun oma tauluni.
    Oma tupa, oma lupa.
    Tämä omani on monin verroin parempi.
  2. omalla puolella tai joukkueessa oleva
    tehdä oma maali
    ampua omiaan.
  3. jollekin ominainen tai henkilökohtaisesti jonkun persoonallisuuteen kuuluva
    puhua omiaan
    Suo on Suomelle ominta. (Ilkka.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈomɑ/
  • tavutus: o‧ma

Huomautukset

muokkaa
  • Adjektiivi oma on usein pronominin kaltainen omistamista ja omistajuutta korostava sana.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ikioma, oma-aloitteinen, omaehtoinen, omaelämäkerta, omaharkintainen, omahoitaja, omahoito, omahyväinen, omailmeinen, omakehu, omakielinen, omakohtainen, omakoti-, omakustanne, omakustannukset, omakustannus-, omakuva, omakätinen, omalaatuinen, omaleimainen, omalääkäri, omanarvontunto, omankielinen, omankädenoikeus, omanvoitonpyynti, omanvoitonpyyntö, omapaino, omaperäinen, omapohjainen, omapäinen, omarahoitteinen, omarahoitus, omatahtoinen, omatekoinen, omatoiminen, omatunto, omatuotanto, omavalintainen, omavaloinen, omavaltainen, omavarainen, omavastuu, omavelkainen, pääoma, vuoteenoma

Sanaliitot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • oma Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

oma (10)

  1. jokin jonkun yksin omistama
    Vaadin omani takaisin.
    Onhan se vaatimaton, mutta oma.
    Oma on rakkaampi.
    Hän otti väkisin omansa.
    Voinko lainata tätä, unohdin omani kotiin.
  2. jonkun tahon osuus
    Pekka teki jo osuutensa, nyt on Matin vuoro tehdä omansa.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oma omat
genetiivi oman omien
(omain)
partitiivi omaa omia
akkusatiivi oma;
oman
omat
sisäpaikallissijat
inessiivi omassa omissa
elatiivi omasta omista
illatiivi omaan omiin
ulkopaikallissijat
adessiivi omalla omilla
ablatiivi omalta omilta
allatiivi omalle omille
muut sijamuodot
essiivi omana omina
translatiivi omaksi omiksi
abessiivi omatta omitta
instruktiivi omin
komitatiivi omine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • oma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 45, 3799 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adverbi

muokkaa

oma

  1. nopeasti

Adjektiivi

muokkaa

oma (gen oma, part oma)

  1. oma
    puun oma väri – puu oma värv

Taivutus

muokkaa
  • ei vertailuasteita
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi oma omad
Genetiivi oma omade
Partitiivi oma omi
omasid
Illatiivi omasse omisse
omadesse

Adverbi

muokkaa

oma

  1. (likimääräisesti) ainakin, vähintään, hyvinkin
    Kala oli oma viis kilo raske. – Kala painoi ainakin viisi kiloa.

Pronomini

muokkaa

oma (gen oma, part oma)

  1. (refleksiivipronomini) [1]. Vastaa suomen omistusliitettä.
    minu oma raamat – kirjani
  2. (substantiivisena)
    Ära võta teise oma.. – Älä ota toisen omaa.
    omal viisil – omalla tavallaan

Liittyvät sanat

muokkaa

Taivutus

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

oma (gen oma, part oma)

  1. oma
    Võta ja hoia kui oma. – Ota ja pidä kuin omaasi

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • oma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • oma sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa