oma
![]() |
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
oma (10) (komparatiivi omempi, superlatiivi omin) (taivutus [luo])
- jonkun omistama
- Tuo on minun oma tauluni.
- Oma tupa, oma lupa.
- Tämä omani on monin verroin parempi.
- omalla puolella tai joukkueessa oleva
- tehdä oma maali
- ampua omiaan.
- jollekin ominainen tai henkilökohtaisesti jonkun persoonallisuuteen kuuluva
- puhua omiaan
- Suo on Suomelle ominta. (Ilkka.fi)
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈomɑ/
- tavutus: o‧ma
HuomautuksetMuokkaa
- Adjektiivi oma on usein pronominin kaltainen omistamista ja omistajuutta korostava sana.
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
ikioma, oma-aloitteinen, omaehtoinen, omaelämäkerta, omaharkintainen, omahoitaja, omahoito, omahyväinen, omailmeinen, omakehu, omakielinen, omakohtainen, omakoti-, omakustanne, omakustannukset, omakustannus-, omakuva, omakätinen, omalaatuinen, omaleimainen, omalääkäri, omanarvontunto, omankielinen, omankädenoikeus, omanvoitonpyynti, omanvoitonpyyntö, omapaino, omaperäinen, omapohjainen, omapäinen, omarahoitteinen, omarahoitus, omatahtoinen, omatekoinen, omatoiminen, omatunto, omatuotanto, omavalintainen, omavaloinen, omavaltainen, omavarainen, omavastuu, omavelkainen, pääoma, vuoteenoma
Aiheesta muuallaMuokkaa
- oma Kielitoimiston sanakirjassa
SubstantiiviMuokkaa
oma (10)
- jokin jonkun yksin omistama
- Vaadin omani takaisin.
- Onhan se vaatimaton, mutta oma.
- Oma on rakkaampi.
- Hän otti väkisin omansa.
- Voinko lainata tätä, unohdin omani kotiin.
- jonkun tahon osuus
- Pekka teki jo osuutensa, nyt on Matin vuoro tehdä omansa.
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | oma | omat |
genetiivi | oman | omien (omain) |
partitiivi | omaa | omia |
akkusatiivi | oma; oman |
omat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | omassa | omissa |
elatiivi | omasta | omista |
illatiivi | omaan | omiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | omalla | omilla |
ablatiivi | omalta | omilta |
allatiivi | omalle | omille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | omana | omina |
translatiivi | omaksi | omiksi |
abessiivi | omatta | omitta |
instruktiivi | – | omin |
komitatiivi | – | omine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | oma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
KäännöksetMuokkaa
|
Liittyvät sanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- oma Kielitoimiston sanakirjassa
TongaMuokkaa
AdverbiMuokkaa
oma
ViroMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
oma (gen oma, part oma)
- oma
- puun oma väri – puu oma värv
TaivutusMuokkaa
- ei vertailuasteita
Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
---|---|---|
Nominatiivi | oma | omad |
Genetiivi | oma | omade |
Partitiivi | oma | omi omasid |
Illatiivi | omasse | omisse omadesse |
AdverbiMuokkaa
oma
- (likimääräisesti) ainakin, vähintään, hyvinkin
- Kala oli oma viis kilo raske. – Kala painoi ainakin viisi kiloa.
PronominiMuokkaa
oma (gen oma, part oma)
- (refleksiivipronomini) [1]. Vastaa suomen omistusliitettä.
- minu oma raamat – kirjani
- (substantiivisena)
- Ära võta teise oma.. – Älä ota toisen omaa.
- omal viisil – omalla tavallaan
Liittyvät sanatMuokkaa
TaivutusMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
oma (gen oma, part oma)
- oma
- Võta ja hoia kui oma. – Ota ja pidä kuin omaasi