omainen
Katso myös: -omainen |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaomainen (38)
- oman perheen jäsen tai läheinen sukulainen
- Vauvan ristiäisiin kutsuttiin vain omaiset.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈomɑi̯nen/
- tavutus: o‧mai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | omainen | omaiset |
genetiivi | omaisen | omaisten omaisien |
partitiivi | omaista | omaisia |
akkusatiivi | omainen; omaisen |
omaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | omaisessa | omaisissa |
elatiivi | omaisesta | omaisista |
illatiivi | omaiseen | omaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | omaisella | omaisilla |
ablatiivi | omaiselta | omaisilta |
allatiivi | omaiselle | omaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | omaisena (omaisna) |
omaisina |
translatiivi | omaiseksi | omaisiksi |
abessiivi | omaisetta | omaisitta |
instruktiivi | – | omaisin |
komitatiivi | – | omaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | omaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
omais- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: omaisuus
Yhdyssanat
muokkaaaavistuksenomainen, asianomainen, erinomainen, lähiomainen, omaisryhmä, omaistenpäivä, viranomainen
Aiheesta muualla
muokkaa- omainen Kielitoimiston sanakirjassa