omainen
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
omainen (38)
- oman perheen jäsen tai läheinen sukulainen
- Vauvan ristiäisiin kutsuttiin vain omaiset.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈomɑi̯nen/
- tavutus: o‧mai‧nen
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omainen | omaiset |
| genetiivi | omaisen | omaisten omaisien |
| partitiivi | omaista | omaisia |
| akkusatiivi | omainen; omaisen |
omaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omaisessa | omaisissa |
| elatiivi | omaisesta | omaisista |
| illatiivi | omaiseen | omaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omaisella | omaisilla |
| ablatiivi | omaiselta | omaisilta |
| allatiivi | omaiselle | omaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omaisena (omaisna) |
omaisina |
| translatiivi | omaiseksi | omaisiksi |
| abessiivi | omaisetta | omaisitta |
| instruktiivi | – | omaisin |
| komitatiivi | – | omaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | omaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
omais- | |
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
aavistuksenomainen, asianomainen, erinomainen, lähiomainen, omaisryhmä, omaistenpäivä
Aiheesta muuallaMuokkaa
- omainen Kielitoimiston sanakirjassa