erinomainen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

erinomainen (38) (komparatiivi erinomaisempi, superlatiivi erinomaisin) (taivutus [luo])

  1. erittäin hyvä, tavallista parempi
  2. (murteellinen) erikoinen, kummallinen, omituinen

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista eri ja -omainen[1]

KäännöksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

erinomainen (38)

  1. korkein arvosana

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈerinˌomɑi̯nen/
  • tavutus: e‧rin‧o‧mai‧nen

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erinomainen erinomaiset
genetiivi erinomaisen erinomaisten
erinomaisien
partitiivi erinomaista erinomaisia
akkusatiivi erinomainen;
erinomaisen
erinomaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi erinomaisessa erinomaisissa
elatiivi erinomaisesta erinomaisista
illatiivi erinomaiseen erinomaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi erinomaisella erinomaisilla
ablatiivi erinomaiselta erinomaisilta
allatiivi erinomaiselle erinomaisille
muut sijamuodot
essiivi erinomaisena
(erinomaisna)
erinomaisina
translatiivi erinomaiseksi erinomaisiksi
abessiivi erinomaisetta erinomaisitta
instruktiivi erinomaisin
komitatiivi erinomaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erinomaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
erinomais-

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana erinomainen.