kiitettävä

Suomi

Adjektiivi

kiitettävä (10) (komparatiivi kiitettävämpi, superlatiivi kiitettävin) (taivutus[luo])

1. kiitoksen ansaitseva

   Hänen koulutodistuksessaan oli yksinomaan kiitettäviä arvosanoja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːt̪et̪ˌt̪æʋæ/
• tavutus: kii‧tet‧tä‧vä

Etymologia

• ks. verbi

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: kiitettävästi

Aiheesta muualla

• kiitettävä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kiitettävä

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kiittää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiitettävä	kiitettävät
genetiivi	kiitettävän	kiitettävien (kiitettäväin)
partitiivi	kiitettävää	kiitettäviä
akkusatiivi	kiitettävä; kiitettävän	kiitettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiitettävässä	kiitettävissä
elatiivi	kiitettävästä	kiitettävistä
illatiivi	kiitettävään	kiitettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiitettävällä	kiitettävillä
ablatiivi	kiitettävältä	kiitettäviltä
allatiivi	kiitettävälle	kiitettäville
muut sijamuodot
essiivi	kiitettävänä	kiitettävinä
translatiivi	kiitettäväksi	kiitettäviksi
abessiivi	kiitettävättä	kiitettävittä
instruktiivi	–	kiitettävin
komitatiivi	–	kiitettävine