omia

Suomi

Adjektiivi

omia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta oma

Verbi

omia (61) (taivutus[luo])

1. ottaa toiselta jotakin itselleen ja pitää se
2. (kuvaannollisesti) ottaa omakseen

   puolueet ovat omineet toistensa ideologisia tavoitteita

Ääntäminen

• IPA: /ˈomiɑˣ/
• tavutus: o‧mi‧a

Etymologia

faktiivijohdos nominista oma (vartalo om|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: omiminen

Aiheesta muualla

• omia Kielitoimiston sanakirjassa