omiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaomiminen (38)
- teonnimi verbistä omia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omiminen | omimiset |
| genetiivi | omimisen | omimisten omimisien |
| partitiivi | omimista | omimisia |
| akkusatiivi | omiminen; omimisen |
omimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omimisessa | omimisissa |
| elatiivi | omimisesta | omimisista |
| illatiivi | omimiseen | omimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omimisella | omimisilla |
| ablatiivi | omimiselta | omimisilta |
| allatiivi | omimiselle | omimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omimisena (omimisna) |
omimisina |
| translatiivi | omimiseksi | omimisiksi |
| abessiivi | omimisetta | omimisitta |
| instruktiivi | – | omimisin |
| komitatiivi | – | omimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | omimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
omimis- | |