itse
Suomi
muokkaaAdverbi
muokkaaitse
- omatoimisesti, henkilökohtaisesti
- Tein sen itse.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈit̪se/
- tavutus: it‧se
Pronomini
muokkaaitse
- (refleksiivinen) lauseen pääsanaan viittaavana appositiona käytettävä sana, joka korostaa nimenomaan lauseen subjektin eikä minkään muun tekevän jotakin
- Teitkö sen itse? Tietenkin, minä tein sen täysin itse. Ihmettelen usein itsekseni maailmanmenoa.
- Hän on päättänyt tehdä sen aivan itse.
- Hän on itse reilu ihminen joka ei valehtele.
- Vaunu lähti itse, kenenkään auttamatta, liikkeelle.
- (refleksiivinen, ~ + omistusliite) korvaa lauseen subjektina olevan persoonapronominin tämän ollessa lauseen muuna jäsenenä: kts. itseni, itsesi, itsensä, itsemme, itsenne
Etymologia
muokkaaalkuperäinen merkitys lienee ollut ’varjo’, josta substantiivin merkitys ’varjosielu’, josta pronominimerkitys[1]
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- itse Suomen murteiden sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaitse (8)
- (psykologia) ego; persoonan subjektiivinen kokemus tai näkemys oman olemuksensa ilmentymisestä (kokonaisuutena)
- (parapsykologia) varjosielu, kaksoisolento tai etiäinen
- Mies halvaantui, kun hänen itsensä lähti omille teilleen.
- En se ollut minä, se oli minun itseni.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itse | itset |
| genetiivi | itsen | itsejen (itsein) |
| partitiivi | itseä | itsejä |
| akkusatiivi | itse; itsen |
itset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsessä | itseissä |
| elatiivi | itsestä | itseistä |
| illatiivi | itseen | itseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsellä | itseillä |
| ablatiivi | itseltä | itseiltä |
| allatiivi | itselle | itseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenä | itseinä |
| translatiivi | itseksi | itseiksi |
| abessiivi | itsettä | itseittä |
| instruktiivi | – | itsein |
| komitatiivi | – | itseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Taivutus on kuten sanalla "nalle".[2] Monikkomuodosta käytössä on lähinnä partitiivimuoto "itsejään", esimerkiksi "Anna muidenkin olla omia itsejään." Siinäkin voisi vaihtoehtoisesti käyttää muotoilua: "Anna muidenkin olla oma itsensä."[3]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: itsekseen, itsekäs, itsellinen, itsenäinen, itsetön
- adverbit: itse asiassa
Yhdyssanat
muokkaaitsearvostus, itsehallinto, itsehalveksinta, itsehalveksunta, itsehavainnointi, itsehedelmöitys, itsehillintä, itsehoito, itseihailu, itseilmaisu, itseinduktio, itseinho, itseironia, itseiva, itsekasvatus, itsekehu, itsekeskeinen, itsekidutus, itsekontrolli, itsekorostus, itsekritiikki, itsekunnioitus, itsekuri, itselaukaisin, itseluottamus, itsemurha, itsemurhaaja, itsensäpaljastaja, itsensäpaljastelu, itseoikaisu, itsepalvelu, itsepetos, itsepoiminta, itsepuolustus, itsepäinen, itsepölytys, itserahoitus, itserakas, itserakkaus, itseruoskinta, itsesensuuri, itsesiitos, itsesoimaus, itsesuggestio, itsesuojelu, itsesytyntä, itsesyytös, itsesäilytys, itsesääli, itsesäätely, itsetarkkailu, itsetarkoitus, itsetehostus, itsetilitys, itsetuho, itsetuntemus, itsetunto, itsetutkistelu, itsetypistys, itsetyydyttää, itsetyydytys, itsetyytyväinen, itsevalta, itsevaltainen, itsevaltias, itsevarma
Aiheesta muualla
muokkaa- itse Kielitoimiston sanakirjassa
- itse Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 480 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa