Katso myös: -es, ES, Es, és

Kansainvälinen

muokkaa

Lyhenne

muokkaa

es

  1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Aakkonen

muokkaa

es

  1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Konjunktio

muokkaa

es

  1. (vanhentunut) vaikka; jos[1]

Etymologia

muokkaa

pronominivartalo e- + latiivinen -s

Substantiivi

muokkaa
es-säveliä
es-säveliä

es (5)

  1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Espanja

muokkaa

es

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Hollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

es m. (monikko essen)

  1. saarni

Indonesia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

es

  1. jää

Latina

muokkaa

es

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia

muokkaa

Pronomini

muokkaa

es

  1. (persoonapronomini) minä
    es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.
    es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus

muokkaa
Sijamuoto
Nominatiivies
Genetiivimanis
Datiiviman
Akkusatiivimani
Instrumentaalimani
Lokatiivimanī
Vokatiivi-

Ranska

muokkaa

es

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

Pronomini

muokkaa
Taivutus
nominatiivi es
akkusatiivi es
(refl.) sich
datiivi ihm
(refl.) sich
genetiivi seiner
(refl.) seiner

es n.

  1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset

muokkaa
  • Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.