Katso myös: -es, ES, Es, és

Kansainvälinen muokkaa

Lyhenne muokkaa

es

  1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi muokkaa

Aakkonen muokkaa

es

  1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa


Konjunktio muokkaa

es

  1. (vanhentunut) vaikka; jos[1]

Etymologia muokkaa

pronominivartalo e- + latiivinen -s

Substantiivi muokkaa

 
es-säveliä

es (5)

  1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi es esit
genetiivi esin esien
(esein)
partitiivi esiä esejä
akkusatiivi es;
esin
esit
sisäpaikallissijat
inessiivi esissä eseissä
elatiivi esistä eseistä
illatiivi esiin eseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi esillä eseillä
ablatiivi esiltä eseiltä
allatiivi esille eseille
muut sijamuodot
essiivi esinä eseinä
translatiivi esiksi eseiksi
abessiivi esittä eseittä
instruktiivi esein
komitatiivi eseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo esi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Espanja muokkaa

Verbi muokkaa

es

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Hollanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

es m. (monikko essen)

  1. saarni

Indonesia muokkaa

Substantiivi muokkaa

es

  1. jää

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

es

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia muokkaa

Pronomini muokkaa

es

  1. (persoonapronomini) minä
    es esmu eiropietis. – [minä] olen eurooppalainen.
    es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus muokkaa

Sijamuoto
Nominatiivi es
Genetiivi manis
Datiivi man
Akkusatiivi mani
Instrumentaali mani
Lokatiivi manī
Vokatiivi -

Ranska muokkaa

Verbi muokkaa

es

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

Saksa muokkaa

Pronomini muokkaa

Taivutus
nominatiivi es
akkusatiivi es
(refl.) sich
datiivi ihm
(refl.) sich
genetiivi seiner
(refl.) seiner

es n.

  1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset muokkaa

  • Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.