dis
Katso myös: dis-, diş |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
dis (5)
- (musiikki) ylenetty d-sävel, enharmoninen sävelen es kanssa
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dis | disit |
genetiivi | disin | disien (disein) |
partitiivi | disiä | disejä |
akkusatiivi | dis; disin |
disit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | disissä | diseissä |
elatiivi | disistä | diseistä |
illatiivi | disiin | diseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | disillä | diseillä |
ablatiivi | disiltä | diseiltä |
allatiivi | disille | diseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | disinä | diseinä |
translatiivi | disiksi | diseiksi |
abessiivi | disittä | diseittä |
instruktiivi | – | disein |
komitatiivi | – | diseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | disi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Latina muokkaa
Adjektiivi muokkaa
dīs
Etymologia muokkaa
Substantiivi muokkaa
dīs
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Ranska muokkaa
Verbi muokkaa
dis
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.