dis
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
dis (5)
- (musiikki) ylenetty d-sävel, enharmoninen sävelen es kanssa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dis | disit |
| genetiivi | disin | disien (disein) |
| partitiivi | disiä | disejä |
| akkusatiivi | dis; disin |
disit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | disissä | diseissä |
| elatiivi | disistä | diseistä |
| illatiivi | disiin | diseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | disillä | diseillä |
| ablatiivi | disiltä | diseiltä |
| allatiivi | disille | diseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | disinä | diseinä |
| translatiivi | disiksi | diseiksi |
| abessiivi | disittä | diseittä |
| instruktiivi | – | disein |
| komitatiivi | – | diseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | disi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Latina muokkaa
Adjektiivi muokkaa
dīs
Etymologia muokkaa
Substantiivi muokkaa
dīs
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Ranska muokkaa
Verbi muokkaa
dis
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.