utu
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈut̪u/
- tavutus: u‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | utu | udut |
| genetiivi | udun | utujen |
| partitiivi | utua | utuja |
| akkusatiivi | utu; udun |
udut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | udussa | uduissa |
| elatiivi | udusta | uduista |
| illatiivi | utuun | utuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | udulla | uduilla |
| ablatiivi | udulta | uduilta |
| allatiivi | udulle | uduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | utuna | utuina |
| translatiivi | uduksi | uduiksi |
| abessiivi | udutta | uduitta |
| instruktiivi | – | uduin |
| komitatiivi | – | utuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | udu- | |
| vahva vartalo | utu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F