Adverbi

muokkaa

itsekseen

  1. yksinään, omissa oloissaan
    Matti on asustellut jo kauan itsekseen, mutta erakko hän ei ole.
  2. (murteellinen) itsenäisesti, itse, keneltäkään kyselemättä
    Itsekseen hän päättää suvereenisti omista asioistaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈitsekseːn]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: it‧sek‧seen

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Pronomini

muokkaa

itsekseen

  1. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Mies ei ollut uskoa peilistä kuvastunutta olentoa itsekseen.
  2. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
    He olivat niin yhdennäköisiä, että luulivat toisiaan valokuvassa itsekseen.

Liittyvät sanat

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • sanasta itse, translatiivin johtimesta -ksi ja possessiivisuffiksista -en

Substantiivi

muokkaa

itsekseen

  1. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Hän havahtui hereille luultuaan unessa näkemäänsä hahmoa ruumiista poistuneeksi itsekseen.
  2. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
    Eräissä kulttuureissa ihmiset saattavat pelätä ulkopuolisten henkiolentojen pyrkivän soluttautumaan heidän itsekseen.

Etymologia

muokkaa
  • sanasta itse, translatiivin johtimesta -ksi ja possessiivisuffiksista -en

Liittyvät sanat

muokkaa