olemus
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- (filosofia) metafysiikassa se ominaisuus tai ominaisuusjoukko, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on, ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | olemus | olemukset |
genetiivi | olemuksen | olemusten olemuksien |
partitiivi | olemusta | olemuksia |
akkusatiivi | olemus; olemuksen |
olemukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | olemuksessa | olemuksissa |
elatiivi | olemuksesta | olemuksista |
illatiivi | olemukseen | olemuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | olemuksella | olemuksilla |
ablatiivi | olemukselta | olemuksilta |
allatiivi | olemukselle | olemuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | olemuksena | olemuksina |
translatiivi | olemukseksi | olemuksiksi |
abessiivi | olemuksetta | olemuksitta |
instruktiivi | – | olemuksin |
komitatiivi | – | olemuksine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- olemus Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39