Wikipedia
Katso artikkeli Olemus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

olemus (39)[1]

  1. se, miltä joku tai jokin ulkopuolisen silmin näyttää tai vaikuttaa
  2. (metafysiikka) se ominaisuus tai ominaisuusjoukko, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on, ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈolemus/
  • tavutus: o‧le‧mus

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

verbi olla (vokaalivartalo ole-) + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • olemus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

muokkaa

olēmus

  1. (taivutusmuoto) aktiivin konjunktiivin preesensin monikon 1. persoonan muoto verbistä oleō

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39