olemus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, miltä joku tai jokin ulkopuolisen silmin näyttää tai vaikuttaa
- (metafysiikka) se ominaisuus tai ominaisuusjoukko, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on, ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈolemus/
- tavutus: o‧le‧mus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | olemus | olemukset |
genetiivi | olemuksen | olemusten olemuksien |
partitiivi | olemusta | olemuksia |
akkusatiivi | olemus; olemuksen |
olemukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | olemuksessa | olemuksissa |
elatiivi | olemuksesta | olemuksista |
illatiivi | olemukseen | olemuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | olemuksella | olemuksilla |
ablatiivi | olemukselta | olemuksilta |
allatiivi | olemukselle | olemuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | olemuksena | olemuksina |
translatiivi | olemukseksi | olemuksiksi |
abessiivi | olemuksetta | olemuksitta |
instruktiivi | – | olemuksin |
komitatiivi | – | olemuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | olemukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
olemus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: olemuksellinen
Yhdyssanat
muokkaaSanaliitot
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- olemus Kielitoimiston sanakirjassa
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaolēmus
- (taivutusmuoto) aktiivin konjunktiivin preesensin monikon 1. persoonan muoto verbistä oleō
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39