olemus
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- (filosofia) metafysiikassa se ominaisuus tai ominaisuusjoukko, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on, ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olemus | olemukset |
| genetiivi | olemuksen | olemusten olemuksien |
| partitiivi | olemusta | olemuksia |
| akkusatiivi | olemus; olemuksen |
olemukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olemuksessa | olemuksissa |
| elatiivi | olemuksesta | olemuksista |
| illatiivi | olemukseen | olemuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olemuksella | olemuksilla |
| ablatiivi | olemukselta | olemuksilta |
| allatiivi | olemukselle | olemuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olemuksena | olemuksina |
| translatiivi | olemukseksi | olemuksiksi |
| abessiivi | olemuksetta | olemuksitta |
| instruktiivi | – | olemuksin |
| komitatiivi | – | olemuksine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- olemus Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39