ulkoinen olemus

Suomi

Substantiivi

ulkoinen olemus

1. ulkonäkö, ulkomuoto

   Vartiaisen ääni palautui, mutta ulkoinen olemus on muuttunut. (yle.fi)

   On selvää, että ulkoinen olemus vaikuttaa jollakin tapaa työnhaussa, rekrytoijat myöntävät. (is.fi/taloussanomat)

   Johaug tuli oikeuteen tummiin pukeutuneena, hyvin kammattuna ja meikattuna. Ulkoinen olemus oli rauhallinen ja luottavainen. (hs.fi)

   Soinin imago on harkittu tavallisuutta korostavaa ulkoista olemusta, yksinkertaisen selkeää puhetapaa ja tarkoin mietittyjä iskulauseita myöten. (R. Uimonen)

Käännökset

1. julkikuva, henkilön egon ulkoinen ilmentymä

ruotsi: figur

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (ruumiillinen olemus) habitus, ulkomuoto