ominaisuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ominaisuus (40)

  1. seikka, joka kuvaa millainen jokin asia, henkilö, esine tms. on
    Hänessä on juuri ne ominaisuudet, jotka hyvältä johtajalta vaaditaan.
    Typen ominaisuudet: väritön, hajuton ja mauton kaasu.
  2. (logiikka) kvaliteetti, yksi logiikan peruskäsitteistä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈomiˌnɑi̯suːs/
  • tavutus: o‧mi‧nai‧suus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ominaisuus ominaisuudet
genetiivi ominaisuuden ominaisuuksien
partitiivi ominaisuutta ominaisuuksia
akkusatiivi ominaisuus;
ominaisuuden
ominaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ominaisuudessa ominaisuuksissa
elatiivi ominaisuudesta ominaisuuksista
illatiivi ominaisuuteen ominaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ominaisuudella ominaisuuksilla
ablatiivi ominaisuudelta ominaisuuksilta
allatiivi ominaisuudelle ominaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi ominaisuutena ominaisuuksina
translatiivi ominaisuudeksi ominaisuuksiksi
abessiivi ominaisuudetta ominaisuuksitta
instruktiivi ominaisuuksin
komitatiivi ominaisuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan ominainen vartalosta ominais- ja suffiksista -uus; Paavo Tikkasen käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ajo-ominaisuus, erikoisominaisuus, hankinnaisominaisuus, ominaisuudennimi, perusominaisuus, rotuominaisuus, sukupuoliominaisuus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.