ominaisuus
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
ominaisuus (40)
- seikka, joka kuvaa millainen jokin asia, henkilö, esine tms. on
- Hänessä on juuri ne ominaisuudet, jotka hyvältä johtajalta vaaditaan.
- Typen ominaisuudet: väritön, hajuton ja mauton kaasu.
- (logiikka) kvaliteetti, yksi logiikan peruskäsitteistä
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈomiˌnɑi̯suːs/
- tavutus: o‧mi‧nai‧suus
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ominaisuus | ominaisuudet |
| genetiivi | ominaisuuden | ominaisuuksien |
| partitiivi | ominaisuutta | ominaisuuksia |
| akkusatiivi | ominaisuus; ominaisuuden |
ominaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ominaisuudessa | ominaisuuksissa |
| elatiivi | ominaisuudesta | ominaisuuksista |
| illatiivi | ominaisuuteen | ominaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ominaisuudella | ominaisuuksilla |
| ablatiivi | ominaisuudelta | ominaisuuksilta |
| allatiivi | ominaisuudelle | ominaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ominaisuutena | ominaisuuksina |
| translatiivi | ominaisuudeksi | ominaisuuksiksi |
| abessiivi | ominaisuudetta | ominaisuuksitta |
| instruktiivi | – | ominaisuuksin |
| komitatiivi | – | ominaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ominaisuude- | |
| vahva vartalo | ominaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
ominaisuut- | |
EtymologiaMuokkaa
sanan ominainen vartalosta ominais- ja suffiksista -uus; Paavo Tikkasen käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
ajo-ominaisuus, erikoisominaisuus, hankinnaisominaisuus, ominaisuudennimi, perusominaisuus, rotuominaisuus, sukupuoliominaisuus
Aiheesta muuallaMuokkaa
- ominaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- ominaisuus Tieteen termipankissa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.