seikka
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- vaikuttava tekijä, asianhaara, vivahde, yksityiskohta
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈseikːɑ/
- tavutus: seik‧ka
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seikka | seikat |
| genetiivi | seikan | seikkojen (seikkain) |
| partitiivi | seikkaa | seikkoja |
| akkusatiivi | seikka; seikan |
seikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seikassa | seikoissa |
| elatiivi | seikasta | seikoista |
| illatiivi | seikkaan | seikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seikalla | seikoilla |
| ablatiivi | seikalta | seikoilta |
| allatiivi | seikalle | seikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seikkana | seikkoina |
| translatiivi | seikaksi | seikoiksi |
| abessiivi | seikatta | seikoitta |
| instruktiivi | – | seikoin |
| komitatiivi | – | seikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seika- | |
| vahva vartalo | seikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
Sanan alkuperä on epäselvä. Vastaavanlaisia sanoja sukukielissä ovat mm. karjalan šeikka ’työ, touhu, keino, asia’, lyydin šeikata ’hommata, toimittaa’. Sanalla saattaa olla yhteys esimerkiksi ruotsin sanaan sak, saksan sanaan Sache. Sanan ensiesiintymä kirjakielessä on Oulun Viikko-Sanomissa 1829.[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- verbit: seikkailla
YhdyssanatMuokkaa
erityisseikka, muotoseikka, pikkuseikka, sivuseikka, tosiseikka, tyyliseikka
Aiheesta muuallaMuokkaa
- seikka Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.