seikkailla
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
seikkailla (67) (taivutus[luo])
- kokea jännittävä, usein vaaroja sisältävä matka, seikkailu
- (arkikieltä) eksymisestä tai muusta ylimääräisen kiertomatkan tekemisestä
- Tommi jäi taas johonkin seikkailemaan..
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lːɑˣ/
- tavutus: seik‧kail‧la
Etymologia muokkaa
Johdos sanasta seikka. Vastaavalla sanalla on karjalassa mm. merkitykset ’työ, touhu, keino, asia’, ja aluksi sanalla olikin merkitys ’toimitella’.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: seikkailija, seikkailu
Aiheesta muualla muokkaa
- seikkailla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.