seikkailla

Suomi

Verbi

seikkailla (67) (taivutus[luo])

1. kokea jännittävä, usein vaaroja sisältävä matka, seikkailu
2. (arkikieltä) eksymisestä tai muusta ylimääräisen kiertomatkan tekemisestä

   Tommi jäi taas johonkin seikkailemaan..

Ääntäminen

• IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: seik‧kail‧la

Etymologia

Johdos sanasta seikka. Vastaavalla sanalla on karjalassa mm. merkitykset ’työ, touhu, keino, asia’, ja aluksi sanalla olikin merkitys ’toimitella’.

Käännökset

1. kokea seikkailu

englanti: explore, have an adventure

ruotsi: vara ute på äventyr

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: seikkaileminen, seikkailija, seikkailu

Aiheesta muualla

• seikkailla Kielitoimiston sanakirjassa