seikkailu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma; vaarallinen tai uhkarohkea toiminta
- Gulliverin seikkailut lilliputtien ja jättiläisten maassa
- ulkopoliittinen seikkailu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lu/
- tavutus: seik‧kai‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seikkailu | seikkailut |
| genetiivi | seikkailun | seikkailujen seikkailuiden seikkailuitten |
| partitiivi | seikkailua | seikkailuita seikkailuja |
| akkusatiivi | seikkailu; seikkailun |
seikkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seikkailussa | seikkailuissa |
| elatiivi | seikkailusta | seikkailuista |
| illatiivi | seikkailuun | seikkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seikkailulla | seikkailuilla |
| ablatiivi | seikkailulta | seikkailuilta |
| allatiivi | seikkailulle | seikkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seikkailuna | seikkailuina |
| translatiivi | seikkailuksi | seikkailuiksi |
| abessiivi | seikkailutta | seikkailuitta |
| instruktiivi | – | seikkailuin |
| komitatiivi | – | seikkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seikkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi seikkailla + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: seikkailukas, seikkailullinen
Yhdyssanat
muokkaalemmenseikkailu, naisseikkailu, rakkausseikkailu, seikkailuelokuva, seikkailufilmi, seikkailukertomus, seikkailumatkailu, seikkailunhalu, seikkailupeli, seikkailupolitiikka, seikkailurikas, seikkailuromaani
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2