seikkailija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseikkailija (12)
- henkilö, joka seikkailee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: seik‧kai‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seikkailija | seikkailijat |
| genetiivi | seikkailijan | seikkailijoiden seikkailijoitten (seikkailijain) |
| partitiivi | seikkailijaa | seikkailijoita |
| akkusatiivi | seikkailija; seikkailijan |
seikkailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seikkailijassa | seikkailijoissa |
| elatiivi | seikkailijasta | seikkailijoista |
| illatiivi | seikkailijaan | seikkailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seikkailijalla | seikkailijoilla |
| ablatiivi | seikkailijalta | seikkailijoilta |
| allatiivi | seikkailijalle | seikkailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seikkailijana | seikkailijoina |
| translatiivi | seikkailijaksi | seikkailijoiksi |
| abessiivi | seikkailijatta | seikkailijoitta |
| instruktiivi | – | seikkailijoin |
| komitatiivi | – | seikkailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seikkailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka seikkailee
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- seikkailija Kielitoimiston sanakirjassa