Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pikkuseikka (9-A)

  1. vähämerkityksinen yksityiskohta, epäoleellinen asia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpikːuˌsei̯kːɑ/
  • tavutus: pik‧ku‧seik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pikkuseikka pikkuseikat
genetiivi pikkuseikan pikkuseikkojen
(pikkuseikkain)
partitiivi pikkuseikkaa pikkuseikkoja
akkusatiivi pikkuseikka;
pikkuseikan
pikkuseikat
sisäpaikallissijat
inessiivi pikkuseikassa pikkuseikoissa
elatiivi pikkuseikasta pikkuseikoista
illatiivi pikkuseikkaan pikkuseikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pikkuseikalla pikkuseikoilla
ablatiivi pikkuseikalta pikkuseikoilta
allatiivi pikkuseikalle pikkuseikoille
muut sijamuodot
essiivi pikkuseikkana pikkuseikkoina
translatiivi pikkuseikaksi pikkuseikoiksi
abessiivi pikkuseikatta pikkuseikoitta
instruktiivi pikkuseikoin
komitatiivi pikkuseikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pikkuseika-
vahva vartalo pikkuseikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista pikku ja seikka

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa