ominainen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ominainen (38) (komparatiivi ominaisempi, superlatiivi ominaisin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainen
- autisteille ominainen käytös
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈomiˌnɑi̯nen/
- tavutus: o‧mi‧nai‧nen
Käännökset muokkaa
1. sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: ominaisesti
- substantiivit: ominaisuus
Yhdyssanat muokkaa
ominaishaju, ominaiskäyrä, ominaislaatu, ominaislämpö, ominaispaino, ominaispiirre, ominaisteho, ominaisvastus, ominaisväri
Aiheesta muualla muokkaa
- ominainen Kielitoimiston sanakirjassa