kuulua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- (fysiologia, akustiikka) kantautua jnnek asti (äänestä), olla korvin kuultavissa
- Huutosi kuului tänne saakka.
- Ääni kuului hädin tuskin.
- ~ (allat.) olla jkn omistuksessa
- Kenelle tuo kirja kuuluu?
- ~ akt. part. pr. y. gen.: ilmaisee, että lauseen tekijän tekeminen on yleisessä tiedossa
- Hän kuuluu olevan rikas.
- Muut ehdokkaat kuuluvat olevan jopa sitä mieltä, että suosio haittaa keskustelua: jos arvostelee Niinistöä, saa yleisön niskaansa. (SSS.fi)
- ~ (allat.) olla merkityksellistä jklle, koskea jkta
- Se ei kuulu sinulle.
- ~ (ill.) liittyä jhk, olla ominaista jllek; olla osa jtak
- Ehkä tuo kuuluu uhmaikään.
- Portugali kuuluu romaanisiin kieliin.
- Kuulun paikallisen vapaapalokuntaan.
- Perheeseen kuuluu isä Iikka, äiti Heidi, Helmi 2 v. ja pojat Viljami ja Valtteri.
- (yksipersoonainen) ~ inf. pitää, täytyä
- Sinun kuuluu tehdä se näin.
- Tämän kuuluu olla tuolla.
- Kuinka kauan kananmunia kuuluu keittää?
- sanotaan ihmisten voinnista, kuulumisista
- Mitä kuuluu? - Kiitos, minulle kuuluu hyvää.
- Hänestä ei ole kuulunut mitään.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːluɑˣ/
- tavutus: kuu‧lu‧a
Etymologia muokkaa
passiivijohdos verbistä kuulla
Käännökset muokkaa
|
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kuuluvuus
- verbit: kuulustella, kuuluttaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuulua Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 2163 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Adjektiivi muokkaa
kuulua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kuulu