kuuluvuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuuluvuus (40)
- se, kuinka hyvin joku kuuluu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːluʋuːs/
- tavutus: kuu‧lu‧vuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuluvuus | kuuluvuudet |
genetiivi | kuuluvuuden | kuuluvuuksien |
partitiivi | kuuluvuutta | kuuluvuuksia |
akkusatiivi | kuuluvuus; kuuluvuuden |
kuuluvuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuluvuudessa | kuuluvuuksissa |
elatiivi | kuuluvuudesta | kuuluvuuksista |
illatiivi | kuuluvuuteen | kuuluvuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuluvuudella | kuuluvuuksilla |
ablatiivi | kuuluvuudelta | kuuluvuuksilta |
allatiivi | kuuluvuudelle | kuuluvuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuluvuutena | kuuluvuuksina |
translatiivi | kuuluvuudeksi | kuuluvuuksiksi |
abessiivi | kuuluvuudetta | kuuluvuuksitta |
instruktiivi | – | kuuluvuuksin |
komitatiivi | – | kuuluvuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kuuluvuude- | |
vahva vartalo | kuuluvuute- | |
konsonantti- vartalo |
kuuluvuut- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuuluvuus Kielitoimiston sanakirjassa