kuuluva
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakuuluva
- sellainen, joka kuullaan, kuultavissa oleva
- asiallisesti johonkin liittyvä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːluʋɑ/
- tavutus: kuu‧lu‧va
Etymologia
muokkaa- 1. partisiippi verbistä kuulua
Käännökset
muokkaa2. johonkin tai jollekin kuuluva
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuuluva Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaakuuluva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuulua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuluva | kuuluvat |
genetiivi | kuuluvan | kuuluvien (kuuluvain) |
partitiivi | kuuluvaa | kuuluvia |
akkusatiivi | kuuluva; kuuluvan | kuuluvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuluvassa | kuuluvissa |
elatiivi | kuuluvasta | kuuluvista |
illatiivi | kuuluvaan | kuuluviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuluvalla | kuuluvilla |
ablatiivi | kuuluvalta | kuuluvilta |
allatiivi | kuuluvalle | kuuluville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuluvana | kuuluvina |
translatiivi | kuuluvaksi | kuuluviksi |
abessiivi | kuuluvatta | kuuluvitta |
instruktiivi | – | kuuluvin |
komitatiivi | – | kuuluvine |