kuultava

Suomi

Verbi

kuultava

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kuulla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuultava	kuultavat
genetiivi	kuultavan	kuultavien (kuultavain)
partitiivi	kuultavaa	kuultavia
akkusatiivi	kuultava; kuultavan	kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuultavassa	kuultavissa
elatiivi	kuultavasta	kuultavista
illatiivi	kuultavaan	kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuultavalla	kuultavilla
ablatiivi	kuultavalta	kuultavilta
allatiivi	kuultavalle	kuultaville
muut sijamuodot
essiivi	kuultavana	kuultavina
translatiivi	kuultavaksi	kuultaviksi
abessiivi	kuultavatta	kuultavitta
instruktiivi	–	kuultavin
komitatiivi	–	kuultavine

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• korvinkuultava

Verbi

kuultava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuultaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuultava	kuultavat
genetiivi	kuultavan	kuultavien (kuultavain)
partitiivi	kuultavaa	kuultavia
akkusatiivi	kuultava; kuultavan	kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuultavassa	kuultavissa
elatiivi	kuultavasta	kuultavista
illatiivi	kuultavaan	kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuultavalla	kuultavilla
ablatiivi	kuultavalta	kuultavilta
allatiivi	kuultavalle	kuultaville
muut sijamuodot
essiivi	kuultavana	kuultavina
translatiivi	kuultavaksi	kuultaviksi
abessiivi	kuultavatta	kuultavitta
instruktiivi	–	kuultavin
komitatiivi	–	kuultavine

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• läpikuultava

Aiheesta muualla

• kuultava Kielitoimiston sanakirjassa