kuultava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kuulla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuultava kuultavat
genetiivi kuultavan kuultavien
(kuultavain)
partitiivi kuultavaa kuultavia
akkusatiivi kuultava;
kuultavan
kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuultavassa kuultavissa
elatiivi kuultavasta kuultavista
illatiivi kuultavaan kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuultavalla kuultavilla
ablatiivi kuultavalta kuultavilta
allatiivi kuultavalle kuultaville
muut sijamuodot
essiivi kuultavana kuultavina
translatiivi kuultavaksi kuultaviksi
abessiivi kuultavatta kuultavitta
instruktiivi kuultavin
komitatiivi kuultavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuultava-
vahva vartalo kuultava-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuultava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuultaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuultava kuultavat
genetiivi kuultavan kuultavien
(kuultavain)
partitiivi kuultavaa kuultavia
akkusatiivi kuultava;
kuultavan
kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuultavassa kuultavissa
elatiivi kuultavasta kuultavista
illatiivi kuultavaan kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuultavalla kuultavilla
ablatiivi kuultavalta kuultavilta
allatiivi kuultavalle kuultaville
muut sijamuodot
essiivi kuultavana kuultavina
translatiivi kuultavaksi kuultaviksi
abessiivi kuultavatta kuultavitta
instruktiivi kuultavin
komitatiivi kuultavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuultava-
vahva vartalo kuultava-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa