SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kuultava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kuulla

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuultava kuultavat
genetiivi kuultavan kuultavien
(kuultavain)
partitiivi kuultavaa kuultavia
akkusatiivi kuultava; kuultavan kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuultavassa kuultavissa
elatiivi kuultavasta kuultavista
illatiivi kuultavaan kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuultavalla kuultavilla
ablatiivi kuultavalta kuultavilta
allatiivi kuultavalle kuultaville
muut sijamuodot
essiivi kuultavana kuultavina
translatiivi kuultavaksi kuultaviksi
abessiivi kuultavatta kuultavitta
instruktiivi kuultavin
komitatiivi kuultavine

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

korvinkuultava

VerbiMuokkaa

kuultava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuultaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuultava kuultavat
genetiivi kuultavan kuultavien
(kuultavain)
partitiivi kuultavaa kuultavia
akkusatiivi kuultava; kuultavan kuultavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuultavassa kuultavissa
elatiivi kuultavasta kuultavista
illatiivi kuultavaan kuultaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuultavalla kuultavilla
ablatiivi kuultavalta kuultavilta
allatiivi kuultavalle kuultaville
muut sijamuodot
essiivi kuultavana kuultavina
translatiivi kuultavaksi kuultaviksi
abessiivi kuultavatta kuultavitta
instruktiivi kuultavin
komitatiivi kuultavine