kuulu
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kuulu (1) (komparatiivi kuulumpi, superlatiivi kuuluin) (taivutus[luo])
- kuuluisa
- Näe peto, jonka tähden käännyin; auta / sen ohi mua, viisas kuulu! Multa / se vapisuttaa poven ynnä ponnen.
- (Dante Aleghieri: Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)
- Näe peto, jonka tähden käännyin; auta / sen ohi mua, viisas kuulu! Multa / se vapisuttaa poven ynnä ponnen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːlu/
- tavutus: kuu‧lu
Käännökset muokkaa
- Kts. kuuluisa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuulu Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
kuulu
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kuulua