Liite:Verbitaivutus/suomi/kuulua

Vartalot
vokaalivartalo kuulu-
heikko vokaalivartalo -
vahva vokaalivartalo -
konsonanttivartalo -

PersoonamuodotMuokkaa

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kuulun en kuulu minä olen kuulunut en ole kuulunut
sinä kuulut et kuulu sinä olet kuulunut et ole kuulunut
hän kuuluu ei kuulu hän on kuulunut ei ole kuulunut
me kuulumme emme kuulu me olemme kuuluneet emme ole kuuluneet
te
Te
kuulutte
-"-
ette kuulu
-"-
te
Te
olette kuuluneet
olette kuulunut
ette ole kuuluneet
ette ole kuulunut
he kuuluvat eivät kuulu he ovat kuuluneet eivät ole kuuluneet
passiivi kuulutaan ei kuuluta passiivi on kuuluttu ei ole kuuluttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kuuluin en kuulunut minä olin kuulunut en ollut kuulunut
sinä kuuluit et kuulunut sinä olit kuulunut et ollut kuulunut
hän kuului ei kuulunut hän oli kuulunut ei ollut kuulunut
me kuuluimme emme kuuluneet me olimme kuuluneet emme olleet kuuluneet
te
Te
kuuluitte
-"-
ette kuuluneet
ette kuulunut
te
Te
olitte kuuluneet
olitte kuulunut
ette olleet kuuluneet
ette olleet kuulunut
he kuuluivat eivät kuuluneet he olivat kuuluneet eivät olleet kuuluneet
passiivi kuuluttiin ei kuuluttu passiivi oli kuuluttu ei ollut kuuluttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kuuluisin en kuuluisi minä olisin kuulunut en olisi kuulunut
sinä kuuluisit et kuuluisi sinä olisit kuulunut et olisi kuulunut
hän kuuluisi ei kuuluisi hän olisi kuulunut ei olisi kuulunut
me kuuluisimme emme kuuluisi me olisimme kuuluneet emme olisi kuuluneet
te
Te
kuuluisitte
-"-
ette kuuluisi
-"-
te
Te
olisitte kuuluneet
olisitte kuulunut
ette olisi kuuluneet
ette olisi kuulunut
he kuuluisivat eivät kuuluisi he olisivat kuuluneet eivät olisi kuuluneet
passiivi kuuluttaisiin ei kuuluttaisi passiivi olisi kuuluttu ei olisi kuuluttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kuulunen en kuulune minä lienen kuulunut en liene kuulunut
sinä kuulunet et kuulune sinä lienet kuulunut et liene kuulunut
hän kuulunee ei kuulune hän lienee kuulunut ei liene kuulunut
me kuulunemme emme kuulune me lienemme kuuluneet emme liene kuuluneet
te
Te
kuulunette
-"-
ette kuulune
-"-
te
Te
lienette kuuluneet
lienette kuulunut
ette liene kuuluneet
ette liene kuulunut
he kuulunevat eivät kuulune he lienevät kuuluneet eivät liene kuuluneet
passiivi kuuluttaneen ei kuuluttane passiivi lienee kuuluttu ei liene kuuluttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kuulu älä kuulu sinä
hän kuulukoon älköön kuuluko hän olkoon kuulunut älköön olko kuulunut
me kuulukaamme älkäämme kuuluko me
te
Te
kuulukaa
-"-
älkää kuuluko
-"-
te
Te
he kuulukoot älkööt kuuluko he olkoot kuuluneet älkööt olko kuuluneet
passiivi kuuluttakoon älköön kuuluttako passiivi olkoon kuuluttu älköön olko kuuluttu

NominaalimuodotMuokkaa

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. kuulua preesens kuuluva kuuluttava
pitkä 1. kuuluakseen1 perfekti kuulunut kuuluttu
2. inessiivi kuuluessa2 kuuluttaessa agentti kuuluma4
instruktiivi kuuluen kielteinen agentti kuulumaton
3. inessiivi kuulumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi kuulumasta
illatiivi kuulumaan
adessiivi kuulumalla
abessiivi kuulumatta
instruktiivi kuuluman kuuluttaman
4. nominatiivi kuuluminen
partitiivi kuulumista
5 kuulumaisillaan3