kuulunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakuulunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kuulua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuulunut | kuuluneet |
| genetiivi | kuuluneen | kuuluneiden kuuluneitten |
| partitiivi | kuulunutta | kuuluneita |
| akkusatiivi | kuulunut; kuuluneen |
kuuluneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuluneessa | kuuluneissa |
| elatiivi | kuuluneesta | kuuluneista |
| illatiivi | kuuluneeseen | kuuluneisiin kuuluneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuluneella | kuuluneilla |
| ablatiivi | kuuluneelta | kuuluneilta |
| allatiivi | kuuluneelle | kuuluneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuluneena | kuuluneina |
| translatiivi | kuuluneeksi | kuuluneiksi |
| abessiivi | kuuluneetta | kuuluneitta |
| instruktiivi | – | kuulunein |
| komitatiivi | – | kuuluneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuulunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuulunut- | |