Wikipedia
Katso artikkeli Infinitiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

infinitiivi (5)[1]

  1. (kielitiede) verbin substantiivinen nominaalimuoto
    Suomen kielen infinitiivillä on neljä muotoa, joiden nimitykset ovat: I infinitiivi, II infinitiivi, III infinitiivi ja IV infinitiivi. Ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa, lyhyt ja pitkämuoto.
    Ensimmäisen infinitiivin lyhyt muoto on verbien sanakirjamuoto, josta pidempimuoto saadaan taivuttamalla translatiivisijassa ja lisäämällä possessiivisuffiksi.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi infinitiivi infinitiivit
genetiivi infinitiivin infinitiivien
(infinitiivein)
partitiivi infinitiiviä infinitiivejä
akkusatiivi infinitiivi;
infinitiivin
infinitiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi infinitiivissä infinitiiveissä
elatiivi infinitiivistä infinitiiveistä
illatiivi infinitiiviin infinitiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi infinitiivillä infinitiiveillä
ablatiivi infinitiiviltä infinitiiveiltä
allatiivi infinitiiville infinitiiveille
muut sijamuodot
essiivi infinitiivinä infinitiiveinä
translatiivi infinitiiviksi infinitiiveiksi
abessiivi infinitiivittä infinitiiveittä
instruktiivi infinitiivein
komitatiivi infinitiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo infinitiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5