essens

Ruotsi

Substantiivi

essens yl. (3) (yks. määr. essensen [luo], mon. epämäär. essenser [luo], mon. määr. essenserna [luo])

1. (filosofia) olemus
2. (kemia) esanssi

Substantiivi

essens

1. (taivutusmuoto) monikon määräisen muodon genetiivi sanasta ess