itsensä

Suomi

Pronomini

itsensä (itse- (8) + -nsä)

1. (refleksiivinen) sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihminen, eläin, esine tai asia, johon hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta josta hän puhuu tai kirjoittaa, on lauseen subjekti ja ko. ihminen, eläin, esine tai asia on predikaatin määre

   Esim. jos X sanoo Y:stä Hän on tehnyt ruokaa itselleen., tarkoittaa lause, että Y on tehnyt ruokaa Y:lle.

2. (refleksiivinen) sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihmiset, eläimet, esineet tai asiat, joihin hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta joista hän puhuu tai kirjoittaa, ovat lauseen subjekti ja ko. ihmiset, eläimet, esineet tai asiat ovat predikaatin määre

   Esim. jos X sanoo ryhmä Y:stä He ovat tehneet ruokaa itselleen., tarkoittaa lause, että ryhmä Y on tehnyt ruokaa ryhmä Y:lle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪sensæˣ/
• tavutus: it‧sen‧sä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	(hän ...) itse (se ...) itse (he ...) itse (ne ...) itse	–
genetiivi	itsensä	–
partitiivi	itseänsä itseään	–
akkusatiivi	itsensä	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	itsessänsä itsessään	–
elatiivi	itsestänsä itsestään	–
illatiivi	itseensä	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	itsellänsä itsellään	–
ablatiivi	itseltänsä itseltään	–
allatiivi	itsellensä itselleen	–
muut sijamuodot
essiivi	itsenänsä itsenään	–
translatiivi	itseksensä itsekseen	–
abessiivi	(itsettänsä) (itsettään)	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

Käännökset

1. sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihminen, eläin, esine tai asia, johon hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta josta hän puhuu tai kirjoittaa, on sekä lauseen subjekti että lauseen predikaatin määre

englanti: himself (miehestä), herself (naisesta), itself (eläimestä, esineestä, asiasta) espanja: se hollanti: zich italia: si, se ranska: se ruotsi: (subjektina) (han ...) själv yl. (miehestä) (hon ...) själv yl. (naisesta) (den ...) själv yl. (yleissukuisesta eläimestä, esineesta tai asiasta) (det ...) självt yl. (neutrisukuisesta eläimestä, esineesta tai asiasta) (objektina) sig yl./n., sigsjälv yl., sigsjälvt n.

saksa: (subjektina) (er/sie/es/der/die/das tms. ...) selbst/selber; (akk. & dat.) sich, (gen.) seiner

2. sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihmiset, eläimet, esineet tai asiat, joihin hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta joista hän puhuu tai kirjoittaa, ovat sekä lauseen subjekti että lauseen predikaatin määre

englanti: themselves, (harv.) theirselves espanja: se hollanti: zich italia: si, se

ranska: se ruotsi: (subjektina) (de tms. ...) själva mon.; (objektina) sig, sigsjälva mon. saksa: (subjektina) (sie/die tms. ...) selbst/selber; (akk. & dat.) sich, (gen.) seiner