SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ego (1)

  1. (psykologia) yksi persoonallisuuden osa psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä: minä
  2. (arkikieltä) käsitys itsestä
    AP:lla vaikuttaisi olevan ylipaisunut ego ja ylemmyysfantasioita, jotka hänen pieni päänsä on kehittänyt kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. (nettikeskustelua)

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ego egot
genetiivi egon egojen
partitiivi egoa egoja
akkusatiivi ego;
egon
egot
sisäpaikallissijat
inessiivi egossa egoissa
elatiivi egosta egoista
illatiivi egoon egoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi egolla egoilla
ablatiivi egolta egoilta
allatiivi egolle egoille
muut sijamuodot
essiivi egona egoina
translatiivi egoksi egoiksi
abessiivi egotta egoitta
instruktiivi egoin
komitatiivi egoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ego Kielitoimiston sanakirjassa

IdoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ego (yksikön akkusatiivi egon; monikko egi, monikon akkusatiivi egin)

  1. ego

LatinaMuokkaa

PronominiMuokkaa

Taivutus
nominatiivi ego
akkusatiivi
genetiivi meī
datiivi mihi
ablatiivi

ego

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanatMuokkaa

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ego (yks. määr. egot, ei monikkoa)

  1. ego

Liittyvät sanatMuokkaa