Katso myös: , , , -ja, -jä

Kansainvälinen

muokkaa

Lyhenne

muokkaa

ja

  1. japanin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Konjunktio

muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio, kopulatiivinen) yhdistää rinnasteisia sanoja tai lauseita
    Siellä oli poikia ja tyttöjä.
    Haluaisin tämän ja tuon.
    Koirat kirkuvat, ja lehmät lentävät.
    Menin kotiin ja aloin soittaa pianoa.
    Iltapalaksi on leipää, juustoa, kinkkua, tomaattia ja maitoa.

Ääntäminen

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Suomelle, vatjalle, virolle, liiville ja saamelle yhteinen germaaninen laina. Vrt gootin jah ’ja’, ja ’niin’, jai ’todella’, ruotsin ja ’niin’, saksan ja ’niin’ ja englannin yes. Vrt. myös viron jah ’niin, kyllä’. Murteellinen merkitys ’myös’ lienee aikaisempi.[1]

Käännökset

muokkaa

Adverbi

muokkaa

ja

  1. (murteellinen) myös
    Minä tulen ja. 'Minä tulen myös.'
    Onko totta ja? 'Onko totta myös?'

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

ja, JA, ajatellaan yleensä taipumattomana ja taivutetaan vain jälkiosan puolesta yhdyssanamuodosteessa jos tarpeen.

  1. (logiikka) Ja-funktio JA.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Alasorbi

muokkaa

Pronomini

muokkaa

ja (genetiivi, datiivi ja akkusatiivi /preposition jälkeen mnjo; instrumentaali mnu; lokatiivi mnjo)[2]

  1. (persoonapronomini) minä

Espanja

muokkaa

Interjektio

muokkaa

ja

  1. hah (kuvaa naurua)

Hollanti

muokkaa

Interjektio

muokkaa

ja

  1. kyllä

Kroaatti

muokkaa

Pronomini

muokkaa

  1. (persoonapronomini) minä

Taivutus

muokkaa
nominatiivi
genetiivi
akkusatiivi
mȅne/me
datiivi mȅni/mi
lokatiivi mȅni
instrumentaali mnȏm/mnóme

Liittyvät sanat

muokkaa

Latvia

muokkaa

Konjunktio

muokkaa

ja

  1. (alistuskonjunktio) jos
    Ja tu ej, tad es arī eju. – Jos sinä lähdet, myös minä lähden.

Lähteet

muokkaa
  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.
Verkkoversio: LEL 2012

Konjunktio

muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
    ja nei kōgaz − ja niin edelleen

Liittyvät sanat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012
Verkkoversio: LEL 2012
  • Liivi-Suomi Netidigisõnad / Giellatekno, UiT Norges arktiske universitet
oahpa.no liv-fin [liivi-suomi-liivi, osin suomeksi]

Pohjoissaame

muokkaa

Konjunktio

muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ja Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Pronomini

muokkaa

ja

  1. (persoonapronomini) minä

Taivutus

muokkaa
nominatiivi ja
genetiivi mnie
datiivi mnie/mi
akkusatiivi mnie
instrumentaali mną
lokatiivi mnie

Ruotsi

muokkaa

Interjektio

muokkaa

ja

  1. kyllä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /jɑː/, /ja/, /ɑː/

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Interjektio

muokkaa

ja

  1. kyllä

Ääntäminen

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ja Dudenissa (saksaksi)

Serbia

muokkaa

Pronomini

muokkaa

(kyrillinen: ја)

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat

muokkaa

Sloveeni

muokkaa

Pronomini

muokkaa

ja

  1. (persoonapronomini) minä

Konjunktio

muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja, sekä, (rinnakkaismuoto ning
    mehed ja naised – miehet ja naiset
    Ostsin kaks ja pool kilo mandariine. – Ostin kaksi ja puoli kiloa mandariineja.
    Töö oli raske ja nõudis palju jõudu. – Työ oli raskas ja vaati paljon voimia.
    ja siis? – ja sitten, entä sitten?

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / ja

Konjunktio

muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
  2. 58 Erste Person Dolnoserbsko-nimske słowniki