SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

kyllä

  1. varsinkin repliikeissä ilmaisemassa myönteisyyttä, toisen ajatukseen yhtymistä t. toisaalta tehostamassa väitettä
    On se kyllä ihme, miten tuo talo on pysynyt pystyssä.
    En kyllä mene.
  2. (vanhentunut) kyllin, riittävästi
    On äiti laittanut kystä kyllä.
  3. muissa lauseissa, jotka ilmaisevat myönnytystä t. yhtymistä toisen ajatukseen
    Minun puolestani saat kyllä yrittää.
    Kyllä kai sinäkin tulet.
    Kyllähän siitä oli puhetta.

ÄäntäminenMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
VastakohdatMuokkaa
  • (kieltävä vastaus) ei
YhdyssanatMuokkaa

kyllä-mies

InterjektioMuokkaa

kyllä

  1. sana, jolla puhuja vastaa myöntävästi
    Onko sinulla rahaa? – ”Kyllä”. (puhujalla on rahaa)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkylːæ/, [ˈk̟ylːæ]
  • tavutus: kyl‧lä

EtymologiaMuokkaa

’Paljoutta, runsautta’ merkinneestä kyllä-substantiivista. Kyllä-sana lienee irtautunut sellaisista ilmauksista kuin hänellä on kylläkalaa > hänellä on kyllä kalaa (eli hänellä on paljous kalaa) > kyllä hänellä on kalaa. Myöntävän vastauksen adverbiksi sana on irtautunut sellaisista ilmauksista kuin ”Kylläkö hänellä on kalaa?”, johon on vastattu ”Kyllä”. Edelleen kysymykseen ”Annatko kalaa?” voitiin vastata ”Annan kyllä!”[1]

Vastineita sukukielissä: viron küll.

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kyllä Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.