Redirect arrow without text.svg
Katso myös: minä, mină, minā ja mína


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mina (9)

  1. (slangia) minuutti
    ”Se on ihan pian täällä”, mä vastaan, ”viis minaa, sen bussi on myöhässä.” (Kaisa Maaria Hakala, "Helvetistä itään" (kirja v. 2017), s. 38)

Liittyvät sanatMuokkaa

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mina f. (monikko minas)

  1. miina
  2. kaivos
  3. lyijykynän lyijy
  4. (Argentiina, Chile) mimmi, misu

Liittyvät sanatMuokkaa

VerbiMuokkaa

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mina f. (monikko mine)

  1. miina

VerbiMuokkaa

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minare

PortugaliMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mina f. (monikko minas)

  1. kaivos
  2. miina

VerbiMuokkaa

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

PuolaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mina f.

  1. miina
  2. ilme

RanskaMuokkaa

VerbiMuokkaa

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä miner

RuotsiMuokkaa

PronominiMuokkaa

mina

  1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta min; minun ... -ni
    mina barn minun lapseni (kun puhutaan monesta lapsesta)

SubstantiiviMuokkaa

mina (1) (yks. määr. minan, mon. epämäär. minor, mon. määr. minorna [luo])

  1. miina

ViroMuokkaa

PronominiMuokkaa

mina (lyhyt muoto ma, gen minu ja mu, part mind, mon nom meie, me)

  1. (persoonapronomini) minä, yleensä lausepainollisena, monikossa me
    mina ja minu vend – minä ja minun veljeni
    Meid on kokku viis. – Meitä on yhteensä viisi.

HuomautusMuokkaa

  • Lyhyt muoto ma yleensä lausepainottomana
Triinu on mu õde. – Triinu on siskoni.

TaivutusMuokkaa

Sijamuoto Yksikkö Monikko
Nominatiivi mina, ma meie, me
Genetiivi minu, mu meie, me
Partitiivi mind meid
Illatiivi minusse, musse meisse
Inessiivi minus, mus meis
Elatiivi minust, must meist
Allatiivi minule, mulle meile
Adessiivi minul, mul meil
Ablatiivi minult, mult meilt
Translatiivi minuks meieks, meiks
Terminatiivi minuni meieni
Essiivi minuna meiena
Abessiivi minuta meieta
Komitatiivi minuga, muga meiega

Liittyvät sanatMuokkaa

RinnakkaismuotoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mina (gen mina, part mina)

  1. minä
  2. minuus
    Mees oli kaotanud oma mina. – Mies oli kadottanut minuutensa.

TaivutusMuokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi mina minad
Genetiivi mina minade
Partitiivi mina minasid
Illatiivi minasse minadesse

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • mina Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / mina