mina

Katso myös: minä, mină, minā, mína

Suomi

Substantiivi

mina (9)

1. (slangia) minuutti

   ”Se on ihan pian täällä”, mä vastaan, ”viis minaa, sen bussi on myöhässä.” (Kaisa Maaria Hakala, "Helvetistä itään" (kirja v. 2017), s. 38)

2. (historia) muinainen massa- ja rahayksikkö; kuudeskymmenesosa talentista

Liittyvät sanat

Synonyymit

• minsa (slangia)

Espanja

Substantiivi

mina f. (monikko minas)

1. miina
2. kaivos
3. lyijykynän lyijy
4. (Argentiina, Chile) mimmi, misu

Liittyvät sanat

• minar, desminar, portaminas
• minería

Verbi

mina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

Italia

Substantiivi

mina f. (monikko mine[luo])

1. miina

Verbi

mina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minare

Kroatia

Substantiivi

mȋna f. 

1. miina

Ääntäminen

• IPA: /'mîːna/, mon. gen. /'mîːnaː/
• tavutus: mi‧na

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	mȋna	mȋne
genetiivi	mȋnē	mȋnā
datiivi-lokatiivi	mȋni	mȋnama
akkusatiivi	mȋnu	mȋne
vokatiivi	mȋno	mȋne
instrumentaali	mȋnōm	mȋnama

Liittyvät sanat

• minski

Aiheesta muualla

• mȋna Hrvatski jezični portal
• mȋna Školski rječnik hrvatskoga jezika

Portugali

Substantiivi

mina f. (monikko minas)

1. kaivos
2. miina

Verbi

mina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

Puola

Substantiivi

mina f.

1. miina
2. ilme

Ranska

Verbi

mina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä miner

Ruotsi

Pronomini

mina

1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta min; minun ... -ni

   mina barn minun lapseni (kun puhutaan monesta lapsesta)

Substantiivi

mina yl. (1) (yks. määr. minan[luo], mon. epämäär. minor[luo], mon. määr. minorna [luo])

1. miina

Viro

Pronomini

mina (lyhyt muoto ma, gen minu ja mu, part mind, mon nom meie, me)

1. (persoonapronomini) minä, yleensä lausepainollisena, monikossa me

   mina ja minu vend – minä ja minun veljeni

   Meid on kokku viis. – Meitä on yhteensä viisi.

Huomautus

• Lyhyt muoto ma yleensä lausepainottomana

Triinu on mu õde. – Triinu on siskoni.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 0 / mina

Sijamuoto	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	mina, ma	meie, me
Genetiivi	minu, mu	meie, me
Partitiivi	mind	meid
Illatiivi	minusse, musse	meisse
Inessiivi	minus, mus	meis
Elatiivi	minust, must	meist
Allatiivi	minule, mulle	meile
Adessiivi	minul, mul	meil
Ablatiivi	minult, mult	meilt
Translatiivi	minuks	meieks, meiks
Terminatiivi	minuni	meieni
Essiivi	minuna	meiena
Abessiivi	minuta	meieta
Komitatiivi	minuga, muga	meiega

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuoto

• ma

Substantiivi

mina (gen mina, part mina)

1. minä
2. minuus

   Mees oli kaotanud oma mina. – Mies oli kadottanut minuutensa.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	mina	minad
Genetiivi	mina	minade
Partitiivi	mina	minasid
Illatiivi	minasse	minadesse

Aiheesta muualla

• mina Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• Eesti keele põhisõnavara: PSV / mina