SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ilme (48)[1]

  1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta
    Arvasin, mitä oli tapahtunut, kun näin hänen ilmeensä.
  2. (kuvaannollisesti) kohteen ulkonäkö, tyyli
    Yleisradion visuaalinen ilme uudistuu ensi keväänä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈilmeˣ/
  • tavutus: il‧me

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilme ilmeet
genetiivi ilmeen ilmeiden
ilmeitten
partitiivi ilmettä ilmeitä
akkusatiivi ilme;
ilmeen
ilmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmeessä ilmeissä
elatiivi ilmeestä ilmeistä
illatiivi ilmeeseen ilmeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmeellä ilmeillä
ablatiivi ilmeeltä ilmeiltä
allatiivi ilmeelle ilmeille
muut sijamuodot
essiivi ilmeenä ilmeinä
translatiivi ilmeeksi ilmeiksi
abessiivi ilmeettä ilmeittä
instruktiivi ilmein
komitatiivi ilmeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ilmelihas, kasvonilme, yleisilme

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ilme Kielitoimiston sanakirjassa
  • ilme Tieteen termipankissa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ilme (gen ilme, part ilmet)

  1. ilme

TaivutusMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ilme [1]
  • ilme Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

LähteetMuokkaa

  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48