Wikipedia
Katso artikkeli Ilme Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

ilme (48)[1]

  1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta
    Arvasin, mitä oli tapahtunut, kun näin hänen ilmeensä.
  2. (kuvaannollisesti) kohteen ulkonäkö, tyyli
    Yleisradion visuaalinen ilme uudistuu ensi keväänä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilmeˣ/
  • tavutus: il‧me

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilme ilmeet
genetiivi ilmeen ilmeiden
ilmeitten
partitiivi ilmettä ilmeitä
akkusatiivi ilme;
ilmeen
ilmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmeessä ilmeissä
elatiivi ilmeestä ilmeistä
illatiivi ilmeeseen ilmeisiin
ilmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmeellä ilmeillä
ablatiivi ilmeeltä ilmeiltä
allatiivi ilmeelle ilmeille
muut sijamuodot
essiivi ilmeenä ilmeinä
translatiivi ilmeeksi ilmeiksi
abessiivi ilmeettä ilmeittä
instruktiivi ilmein
komitatiivi ilmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ilmet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ilmelihas, kasvonilme, yleisilme

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ilme Kielitoimiston sanakirjassa
  • ilme Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 2387 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

ilme (gen ilme, part ilmet)

  1. ilme

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ilme [1]
  • ilme Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Lähteet

muokkaa
  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48