ilmeillä

Suomi

Substantiivi

ilmeillä

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta ilme

Verbi

ilmeillä (67) (taivutus[luo])

1. tuoda kasvoillaan (varsinkin tarkoituksellisesti) esiin erilaisia ilmeitä

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmei̯lːæ/
• tavutus: il‧meil‧lä

Etymologia

• johdos verbistä ilme (vokaalivartalo ilme- + johdin -il:ile- + infinitiivin tunnus -lä)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• ilmehtiä

Johdokset

• substantiivit: ilmeileminen, ilmeily

Aiheesta muualla

• ilmeillä Kielitoimiston sanakirjassa