ilmeetön

Suomi

Adjektiivi

ilmeetön (34-C) (komparatiivi ilmeettömämpi, superlatiivi ilmeettömin) (taivutus[luo])

1. (kasvoista) sellainen, jolla ei ole ilmeitä; josta ei voi lukea tunteita

Etymologia

nomini ilme (vokaalivartalo ilmee-) + johdin -tön

Käännökset

1. sellainen, jolla ei ole ilmeitä

englanti: expressionless

Liittyvät sanat

• eleetön

Johdokset

• substantiivit: ilmeettömyys
• adverbit: ilmeettömästi

Aiheesta muualla

• ilmeetön Kielitoimiston sanakirjassa