talentti

Suomi

Substantiivi

talentti

1. (historia) muinainen massan yksikkö (n. 25–50 kg), joka vastasi vedellä täytetyn amforan painoa; vastaavana määränä kultaa tai hopeaa myös rahayksikkö

   Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. (Raamattu 1992; Matt.25)

Etymologia

• latinan talentum << muinaiskreikan τάλαντον (tálanton)

Substantiivi

talentti

1. (puhekieltä) taito, kyky, lahjat, lahjakkuus

   Tuore Miss Helsinki paljasti finaalissa talenttinsa (iltalehti.fi)

Etymologia

• englannin talent << latinan talenta, monikko sanasta talentum