Substantiivi

muokkaa

kyky (1-M) (monikko kyvyt)

  1. luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus, joka auttaa suoriutumisessa, jonkin taidon hallitseminen; aineessa oleva jotakin mahdollistava ominaisuus
    Teoreettisen tiedon nopea oppiminen edellyttää hyvää kykyä poimia olennainen ja jäsennellä se.
    Sanotaan, että monilla eläimillä on erityinen kyky havaita maanjäristyksiä ennen seismologisten laitteiden reagointia.
    Joillakin aineilla on erityisen hyvä kyky sitoa vettä.
  2. (kuvaannollisesti) lahjakas tai muuten taitava henkilö, lahjakkuus, lupaus
    nouseva uusi kyky

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkyky/, [ˈk̟ʷy.k̟ʷy]
  • tavutus: ky‧ky

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kyky Kielitoimiston sanakirjassa
  • kyky Tieteen termipankissa
  • kyky Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 294, 1051, 1066 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa