Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Miina
Wikipedia
Katso artikkeli Miina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

miina (9)

  1. maastoon tai vesistöön asetettava taisteluväline, joka räjähtää herätteestä
  2. (biologia) miinaajaperhosen toukan lehden pintakerrosten väliin tekemä käytävä
  3. (kuvaannollisesti, puhekieltä) jätös, ulostekasa (erityisesti koiran)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːnɑ]
  • tavutus: mii‧na

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miina miinat
genetiivi miinan miinojen
(miinain)
partitiivi miinaa miinoja
akkusatiivi miina;
miinan
miinat
sisäpaikallissijat
inessiivi miinassa miinoissa
elatiivi miinasta miinoista
illatiivi miinaan miinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miinalla miinoilla
ablatiivi miinalta miinoilta
allatiivi miinalle miinoille
muut sijamuodot
essiivi miinana miinoina
translatiivi miinaksi miinoiksi
abessiivi miinatta miinoitta
instruktiivi miinoin
komitatiivi miinoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aikamiina, ajomiina, ankkurimiina, herätemiina, kosketusmiina, kylkimiina, liukumiina, magneettimiina, merimiina, miinaharava, miinakenttä, miinalaiva, miinanlasku, panssarimiina, polkumiina, sarvimiina, tähysmiina, ydinmiina

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • miina Kielitoimiston sanakirjassa