miina

Katso myös: Miina

Katso artikkeli Miina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[1] Panssarimiina

Substantiivi

miina (9)

maastoon tai vesistöön asetettava taisteluväline, joka räjähtää herätteestä
(biologia) miinaajaperhosen toukan lehden pintakerrosten väliin tekemä käytävä
(kuvaannollisesti, puhekieltä) jätös, ulostekasa (erityisesti koiran)

Ääntäminen

IPA: /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːnɑ]

tavutus: mii‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miina	miinat
genetiivi	miinan	miinojen (miinain)
partitiivi	miinaa	miinoja
akkusatiivi	miina; miinan	miinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	miinassa	miinoissa
elatiivi	miinasta	miinoista
illatiivi	miinaan	miinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	miinalla	miinoilla
ablatiivi	miinalta	miinoilta
allatiivi	miinalle	miinoille
muut sijamuodot
essiivi	miinana	miinoina
translatiivi	miinaksi	miinoiksi
abessiivi	miinatta	miinoitta
instruktiivi	–	miinoin
komitatiivi	–	miinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	miina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. taisteluväline

bulgaria: мина [mina] f.
englanti: mine
espanja: mina f.
hollanti: mijn f.
italia: mina f.
japani: 地雷, 機雷 (merimiina)
latvia: mīna
portugali: mina f.
puola: mina f.

ranska: mine f.
romania: mină f.
ruotsi: mina
saksa: Mine f.
sloveeni: mina f.
turkki: mayın
uzbekki: mina
venäjä: мина

2. perhosen toukan tekemä käytävä

englanti: mine

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: miinata, miinoittaa

Yhdyssanat

aikamiina, ajomiina, ankkurimiina, herätemiina, jalkaväkimiina, kosketusmiina, kylkimiina, liukumiina, magneettimiina, merimiina, miinaharava, miinakenttä, miinalaiva, miinanlasku, panssarimiina, polkumiina, sarvimiina, tähysmiina, ydinmiina

Aiheesta muualla

miina Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=miina&oldid=4635892”