Suomi muokkaa

Pronomini muokkaa

häntä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta hän

Substantiivi muokkaa

 
Koiran häntä [1]
 
Hevosten häntiä [1]
 
Jonon häntä [2]

häntä (10-J)

  1. selkärankaisilla maaeläimillä selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa
  2. (kuvaannollisesti) loppupää, häntäpää
    olla hännillä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhænt̪æ/, [hæn̪t̪æ]
  • tavutus: hän‧tä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häntä hännät
genetiivi hännän häntien
(häntäin)
partitiivi häntää häntiä
akkusatiivi häntä;
hännän
hännät
sisäpaikallissijat
inessiivi hännässä hännissä
elatiivi hännästä hännistä
illatiivi häntään häntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hännällä hännillä
ablatiivi hännältä hänniltä
allatiivi hännälle hännille
muut sijamuodot
essiivi häntänä häntinä
translatiivi hännäksi hänniksi
abessiivi hännättä hännittä
instruktiivi hännin
komitatiivi häntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hännä-
vahva vartalo häntä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

heinähäntä, hiirenhäntä, hännänheilutus, hännänhuippu, hännänpää, häntäheikki, häntähihna, häntäjouhi, häntäkärpänen, häntäluu, häntänikama, häntäpuoli, häntäpää, häntävyö, häränhäntä, ketunhäntä, kippurahäntä, kissanhäntä, poninhäntä, pörröhäntä, revonhäntä, rotanhäntä, siimahäntä, töpöhäntä

Idiomit muokkaa

  • häntä heiluttaa koiraa – Ilmaisee, että henkilö on menettänyt asioiden hallinnan; asiat hallitsevat henkilöä.
  • tuli hännän alla – kova kiire
  • ei päätä, ei häntää – ei järkeä
  • häntä koipien välissä – pettyneenä, epäonnistuneena
  • kissan hännän nosto

Aiheesta muualla muokkaa

  • häntä Kielitoimiston sanakirjassa