SuomiMuokkaa

PronominiMuokkaa

häntä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta hän

SubstantiiviMuokkaa

häntä (10-J)

  1. selkärankaisilla maaeläimillä selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa
  2. (kuvaannollisesti) loppupää, häntäpää
    olla hännillä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhænt̪æ/, [hæn̪t̪æ]
  • tavutus: hän‧tä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häntä hännät
genetiivi hännän häntien
(häntäin)
partitiivi häntää häntiä
akkusatiivi häntä;
hännän
hännät
sisäpaikallissijat
inessiivi hännässä hännissä
elatiivi hännästä hännistä
illatiivi häntään häntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hännällä hännillä
ablatiivi hännältä hänniltä
allatiivi hännälle hännille
muut sijamuodot
essiivi häntänä häntinä
translatiivi hännäksi hänniksi
abessiivi hännättä hännittä
instruktiivi hännin
komitatiivi häntine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

heinähäntä, hiirenhäntä, hännänheilutus, hännänhuippu, hännänpää, häntähihna, häntäjouhi, häntäkärpänen, häntäluu, häntänikama, häntäpuoli, häntäpää, häntävyö, häränhäntä, ketunhäntä, kippurahäntä, kissanhäntä, poninhäntä, pörröhäntä, revonhäntä, rotanhäntä, siimahäntä, töpöhäntä

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • häntä heiluttaa koiraa – Ilmaisee, että henkilö on menettänyt asioiden hallinnan; asiat hallitsevat henkilöä.
  • tuli hännän alla – kova kiire
  • ei päätä, ei häntää – ei järkeä
  • häntä koipien välissä – pettyneenä, epäonnistuneena
  • kissan hännän nosto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • häntä Kielitoimiston sanakirjassa