Katso myös: numéro, número
Wikipedia
Katso artikkeli Numero Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

numero (2) (lyh. nro, n:o, harvoin )

  1. kirjoitusjärjestelmässä oleva tietyn lukusanan eli numeraalin esittämiseksi sovittu merkki, numeromerkki
    1 ja 2 ovat numeroita.
    roomalaiset numerot, arabialaiset numerot
  2. numeroin (1) tehty merkintä, joka kuvaa erilaisissa järjestelmissä asemaa, kokoa, osaa, sijaintia tai muuta yksilöintiä, usein kirjainten yhteydessä käytetty symboli
    Bussin numero on 109 tai 105.
    Kenkä on numeroltaan 45.
    Asunnon numero on 28.
    Arvotaan seitsemän numeroa ja lisänumerot.
  3. ohjelmanumero, esitys
  4. puhelinnumero
    Mikä sun numero on?
    Sain soiton tuntemattomasta numerosta.
  5. säännöllisesti ilmestyvän aikakausjulkaisun ilmestymiskerta
    Vuoden 2008 ensimmäinen numero.
  6. (arkikieltä) arvosana
    Matematiikka ja historia kiinnosti ja aloin saada parempia numeroita muistakin aineista.
  7. pistemäärä tai tulos
    Suomi voitti selvin numeroin.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnumero/
  • tavutus: nu‧me‧ro

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • tehdä ~ jostain
  1. kiinnittää erityistä huomiota johonkin yksityiskohtaan
    Ei tehdä tästä nyt numeroa.
    Miksi tästä täytyy tehdä tällainen numero — tavallisesta asiasta?

Aiheesta muualla

muokkaa
  • numero Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 958 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

numero (yks. akk. numeron; mon. numeroj, mon. akk. numerojn)

  1. numero

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

numero m. (monikko numeri[luo])

  1. numero
  2. (kielitiede) luku

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

numerō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta numerus
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta numerus