Wikipedia
Katso artikkeli Numeraali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

numeraali (5)[1]

  1. (kielitiede) nomineihin kuuluva lukusana, joka voidaan ilmaista myös numeromerkein; jaetaan kahteen ryhmään, kardinaalilukuihin ja ordinaalilukuihin
    Tekstissä numeraalit yhdestä kymmeneen esitetään tavallisesti kirjaimin ja sitä suuremmat numeroilla merkittyinä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnumeˌrɑːli/
  • tavutus: nu‧me‧raa‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi numeraali numeraalit
genetiivi numeraalin numeraalien
(numeraalein)
partitiivi numeraalia numeraaleja
akkusatiivi numeraali;
numeraalin
numeraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi numeraalissa numeraaleissa
elatiivi numeraalista numeraaleista
illatiivi numeraaliin numeraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi numeraalilla numeraaleilla
ablatiivi numeraalilta numeraaleilta
allatiivi numeraalille numeraaleille
muut sijamuodot
essiivi numeraalina numeraaleina
translatiivi numeraaliksi numeraaleiksi
abessiivi numeraalitta numeraaleitta
instruktiivi numeraalein
komitatiivi numeraaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo numeraali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

numeraaliatribuutti, yhdysnumeraali

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5