Wikipedia
Katso artikkeli Pronomini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

pronomini (5)

  1. (kielitiede) nomineihin kuuluva tekijään tai kohteeseen viittaava sana (esim. se), jota käytetään varsinaisen sanan asemesta esimerkiksi toiston välttämiseksi (lyh. pron.)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpronoˌmini/
  • tavutus: pro‧no‧mi‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pronomini pronominit
genetiivi pronominin pronominien
(pronominein)
partitiivi pronominia pronomineja
akkusatiivi pronomini;
pronominin
pronominit
sisäpaikallissijat
inessiivi pronominissa pronomineissa
elatiivi pronominista pronomineista
illatiivi pronominiin pronomineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pronominilla pronomineilla
ablatiivi pronominilta pronomineilta
allatiivi pronominille pronomineille
muut sijamuodot
essiivi pronominina pronomineina
translatiivi pronominiksi pronomineiksi
abessiivi pronominitta pronomineitta
instruktiivi pronominein
komitatiivi pronomineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pronomini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

demonstratiivipronomini, determinatiivipronomini, indefiniittipronomini, interrogatiivipronomini, kvanttoripronomini, persoonapronomini, possessiivipronomini, refleksiivipronomini, relatiivipronomini, resiprookkipronomini

Aiheesta muualla

muokkaa

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

prōnōminī

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta prōnōmen