numerointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnumeˌroi̯nt̪i/
- tavutus: nu‧me‧roin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | numerointi | numeroinnit |
| genetiivi | numeroinnin | numerointien (numerointein) |
| partitiivi | numerointia | numerointeja |
| akkusatiivi | numerointi; numeroinnin |
numeroinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | numeroinnissa | numeroinneissa |
| elatiivi | numeroinnista | numeroinneista |
| illatiivi | numerointiin | numerointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | numeroinnilla | numeroinneilla |
| ablatiivi | numeroinnilta | numeroinneilta |
| allatiivi | numeroinnille | numeroinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | numerointina | numerointeina |
| translatiivi | numeroinniksi | numeroinneiksi |
| abessiivi | numeroinnitta | numeroinneitta |
| instruktiivi | – | numeroinnein |
| komitatiivi | – | numerointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | numeroinni- | |
| vahva vartalo | numerointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. numeroiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- numerointi Kielitoimiston sanakirjassa